Paineita

Mitä paremmin suorittaa, sitä korkeammiksi odotukset nousevat. Alkava golf-kausi sekä hotsittaa että kuumottaa mua ihan helvetisti. Kehityin viimekaudella jostain syystä niin paljon, että en malttaisi päästä jatkamaan suorittamista. Toisaalta samaan aikaan mietin, että tulevana kesänä mun pitää pelata jo ihan pirun hyvin A, jos haluan kehittyä ja B, jos haluan edes pelata omalla saavutetulla tasolla. Tämähän olisi ihan ok, jos tasonnousu ei olisi tapahtunut yhdessä yössä.

Palataanpa siis ajassa hieman taaksepäin, niin pääsette vähän kärryille, mitä tarkoitan.
       Aloitin golfin 2010 ja aika perinteiseen tyyliin eli isän 80-luvun puolelta olevalla puolikkaalla setillä. Green Card kouraan ja händäri nopeasti sinne 25 hujakoille. Kaikki oli kivaa ja helppoa, tuntui siltä, että joka päivä oppii uutta. Sitten alkoi se välineisiin panostaminen ja kaikki piti olla valmiina unelmien kolokesään 2011. No ei. Hirveää kyntämistä lähes 60 kierrosta ja händäri jämähti siihen 25 pintaan. Ai, että mikä pettymys. Odotukset olivat hurjat, mutta realiteetit tulivat vastaan, golf on vaikeaa. Kauden 2012 jatkoin samalla tavalla, kierroksia en enää pelannut kuin puolet aikaisemmasta, händäri kesän jälkeen 25,6.

6.5.2013 oli hieno päivä kaikin puolin.

Talven aikana kuitenkin ehti taas unohtaa aiemmat kyntöongelmat tai ehkä enemmänkin alkoi jo olla sellainen olo, että 2013 nautin vain pelaamisesta ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta. Oliko sitten tuosta asennemuutoksesta vai mistä kiinni, että kauden 2013 ensimmäinen kierros 6.5.2013 alkoi omalla kierrosennätyksellä Peuramaan Vanhalla. Ja epäilyistäni huolimatta ja ehkä nollaodotuksista johtuen, kesästä tuli itselleni lähes maaginen. Kauden jälkeen händäri oli tippunut tasan 13 pykälää, eli pieneni yli puolella. Ja vaikken mikään kilpagolfari tosiaan ole, niin olin todella tyytyväinen omaan kehitystasooni.

Pelonsekainen katse.

Tässä siis nyt ollaan. Pelonsekaisin tuntein odotan kesää 2014. Odotukset ovat aivan helvetin kovat, joten jämähtääkö kehittyminen paikalleen taas vuosiksi. Pystynkö kuitenkin rentoon kesään kavereiden kanssa ja kehittymään siten kuin itse halua. Tavoite kuitenkin on olla singeliäijä kesän jälkeen, pakko olla. Vaikka eihän se nyt elämän tärkeimpiä asioita ole, niin pirun tärkeä kuitenkin :)

Kolokesän 2013 yleisfiilis, oli vain ihanaa.

Viime kesänä treenaminen oli myös hauskaa ja rentoa. Noita rangepäiviä odotan myös innolla tulevalta kesältä.

Pakko oli vielä heittää pari bonus-kuvaa vuodelta 2009. Serkku vei pelaamaan kotiseuransa Aurinko Golfin harkkakentälle. Peli näytti varmasti aika hirveältä, mutta hauskaa oli. Sieltä se kipinä pikkuhiljaa kasvoi aloittaa golf ihan kunnolla. Nykyään kotikenttäni sijaitsee samalla klubilla Naantalissa. Terveisiä vaan Juhalle Turkuun, ensi kesänä mennään kyllä parin vuoden tauon jälkeen pelaamaan.

-Kajtsu