tiistai 12. marraskuuta 2013

Koli



Kun rakkaimpana harrastuksena on laskettelu, on syksy aina loputonta odottelua. Jäätävä hotsitus päästä mäkeen alkaa aina heti viimeisen golf-kierroksen jälkeen. Loputonta laskuleffojen katselua, suksien hypistelyä ja uusien kamojen kyttäilyä netistä.

Kotimäkenä minulla on muutaman vuoden ajan ollut Joensuun lähellä sijaitseva Koli. Laskupäiviä vuodessa tulee kiitettävät 20-30 vuodessa. Ei mitään aivan maagisia määriä, mutta pahempaan nälkään auttaa ja pääsee ylläpitämään joitan laskutaidon rippeitä ja joskus jopa saa itsestään jotain irti ja oppii uutta.

Alkutalvesta kannattaa käydä Kolilla, ennen kuin Pielinen on jäätynyt.
Hieman ehkä kotiinpäin vetäen sanoisin, että Koli on Suomen yksi parhaista paikoista laske. Korkeuseroa ei ole niin paljon kuin Ylläksellä tai Levillä, eikä puuteripätkät vedä vertoja Pallaksen pitkille lojotuksille, mutta haastavia lyhyempiä hiddenspotteja löytyy enemmän kuin ehtii laskemaan. 

Lisäksi Kolin tunnelma on jotenkin erityinen. Ei aivan samanlainen kuin Lapissa eikä samanlainen kuin etelän rinteissä. Pielisen maisemat luovat jokseenkin omalaatuisen fiiliksen.

Kaivoin vähän kuvia viimevuosilta. Toivottavasti saan tulevana talvena vielä parempia kuvia ikuistettua ja hetkiä koettua. Toivottavasti kohta pääsisi jo mäkeen.

Hidden spoteilta löytyy jyrkkää.

Tuomas ja Koli-Legenda Pullis.

Susirajalla riittää lunta.

Vaativat pätkät on myös merkattu valmiiksi.
Yksi hienoimmista laskukuvista, joita olen nähnyt Kolilta otettavan tai itsestäni. Harmittaa vain, etten ollut itse kameran takana. @‎ Elena Haarlaa
Parkkiksen linja


 Hauskaa kauden odottelua kaikille alamäkiurheilun ystäville.

Kajtsu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti